Pienten lasten kirjoja tulee ja menee, mutta vain harvat jäävät aidosti arkeen. Meillä yksi niistä on ollut Gummeruksen Ensimmäinen leikkikirjani. Se on kirja, jonka ääreen Ukko palaa kerta toisensa jälkeen ja se kertoo paljon. Kirja on suunnattu noin kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille, ja sen idea on yksinkertainen mutta toimiva. Sivuilta löytyy vedettäviä, työnnettäviä, käännettäviä ja nostettavia osia, jotka tekevät…
On kirjoja, jotka löytävät meidät juuri oikealla hetkellä. Ja sitten on kirjoja, jotka palaavat elämäämme vuosien kuluttua näyttämään, mitä emme ensimmäisellä lukukerralla vielä kyenneet näkemään. Näin kävi minulle Petteri Kantolan sarjakuvan Ajan kanssa – Kesäni Marcel Proustin seurassa kanssa. Kun tänä kesänä Kadonnutta aikaa etsimässä palasi elämääni, muistin lukeneeni myös Kantolan sarjakuvan aikoinani. Tuntui luontevalta tarttua siihen uudelleen, sillä vietän…
Tiitu Takalon Memento mori pintatasolla kertoo äkillisestä aivoverenvuodosta, sairaalasta ja pitkästä kuntoutumisesta. Syvemmällä tasolla se kertoo kuitenkin siitä hetkestä, jolloin ihminen menettää varmuutensa omasta elämästään ja joutuu kysymään, kuka hän oikeastaan on. Tämä tekee teoksesta paljon enemmän kuin sairauskertomuksen. Se on kertomus identiteetin murtumisesta. Latinankielinen nimi memento mori tarkoittaa: “Muista kuolevaisuutesi.” Takalon sarjakuvassa tuo muistutus ei kuitenkaan johda synkkyyteen, vaan…
Hotelli Firenzessä (1985) on James Ivoryn ohjaama, E. M. Forsterin samannimiseen romaaniin perustuva brittiläinen draama. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alun Italiaan ja Englantiin, ja se kertoo nuoresta Lucy Honeychurchista, jonka matka Firenzeen käynnistää syvän sisäisen muutoksen. Siellä hän kohtaa George Emersonin, jonka avoimuus ja elämänmyönteisyys pakottavat hänet kyseenalaistamaan oman kasvatuksensa, yhteiskunnan odotukset ja käsityksensä rakkaudesta. Hotelli Firenzessä on totuttu pitämään täydellisenä…
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Kaija Pannulan kirjoittama ja Netta Lehtolan kuvittama Kettujuttuja – kolme hännäkästä tarinaa on lämminhenkinen kuvakirja, joka koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kertomuksesta. Vaikka kirja on suunnattu lapsille, sen teemat puhuttelevat myös aikuisia. Tarinat muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa kohdata uusia asioita, luottaa itseensä ja antaa ystävyydelle mahdollisuus. Kirjan päähenkilö on kettu, joka viihtyy omissa oloissaan ja tekee asioita rauhalliseen tahtiin.…
Kesä, vene ja joukko vauhdikkaita kaneja, siitä on Philip Ardaghin kirjoittama ja Ben Mantlen kuvittama Kanijengi veneilee rakennettu. Kuvakirja tarjoaa juuri sitä, mitä monet pienet lukijat rakastavat: toimintaa, hauskoja yllätyksiä, ilmeikästä kuvitusta ja riemukkaita riimejä, jotka houkuttelevat osallistumaan yhteiseen lukuhetkeen. Tarina alkaa viattomasti, kun kanit lähtevät veneilemään. Rauhallinen retki muuttuu kuitenkin nopeasti vauhdikkaaksi seikkailuksi, jossa tapahtumat kiihtyvät sivu sivulta. Kirjan…
Harva sarjakuva onnistuu näyttämään surun yhtä konkreettisena kuin Daniel Clowesin Patience. Pintatasolla kyseessä on tieteistarina, jossa mies matkustaa ajassa estääkseen rakastettunsa murhan. Mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä selvemmäksi käy, ettei sen varsinainen aihe ole aikamatkustus. Se kertoo ihmisestä, joka uskoo voivansa pelastaa itsensä korjaamalla menneisyyden. Ajatus on häiritsevän tuttu. Kuka ei olisi joskus käynyt mielessään uudelleen samaa keskustelua, tehnyt…
Hiljattain hankin uudet kuulokkeet. Ne olivat käytännöllinen hankinta, mutta niistä alkoi jotakin paljon suurempaa. Päätin jatkaa ikuisuusprojektiani: kuunnella Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Teossarja ei ole sellainen, joka suoritetaan. Se on pikemminkin maailma, johon palataan yhä uudelleen. Ja juuri kuunnellessani minulle palautui mieleen oivallus, joka on tähänastisen elämäni hienoin. Proustin romaanisarja ja sosiaalinen media käsittelevät pohjimmiltaan samaa asiaa. Ei tietenkään…
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on usein kuvattu romaaniksi muistista. Se on totta, mutta vain osittain. Minusta se on vielä enemmän romaani siitä, kuinka mieli rakentaa oman todellisuutensa ja kuinka ihminen alkaa kärsiä juuri siitä maailmasta, jonka on itse luonut. Swannin tie II–III kertoo näennäisesti Charles Swannin rakkaudesta Odetteen. Tarkemmin katsottuna se kertoo kuitenkin rakkauden sijasta mielikuvituksesta. Swann ei rakastu…
